Olin menossa asiakkaalle tiistaiaamuna. Pysähdyin autolla punaisiin valoihin Helsingissä todella vilkkaasti liikennöidyssä risteyksessä. Katsoin ympärilleni. Näin miten autot ajoivat letkassa vastaantulevien kaistolla, kävelijät ja työmatkapyöräilijät liikkuivat nopeasti. Kaikki tuntuivat olevan liikkeessä. Sitten silmiini osui n. 10 -vuotias poika kävelytiellä. Hän juoksi liioitellun hitaasti kuin hidastetussa leffassa. Hän teki täydelliset juoksuliikkeet todella hitaasti. Poika oli kuin…

Helsingin Sanomissa 28.11.2015 oli Klaus Welpin kirjoitus keskenmenojen hoidosta Suomessa, jossa keskenmenon kokeneet kertoivat tunteistaan ja ajatuksistaan. Artikkelin mukaan Suomessa tarjotaan jälkitarkastusta tai henkistä apua julkiselta puolelta harvoin. Tämän vuoksi kaikki kohtaaminen hoitohenkilökunnan ja asiakkaan välillä korostuvat erityisen paljon. Miten asiakkaan voi kohdata myötätuntoisesti? Miten asiakkaan tunteet otetaan huomioon?

Tositarina osastolta: potilas makaa sängyssä sairastuneena. Hoitaja tulee luokse ja vilkaisee silmiin. Hoitajan kehonkieli kertoo, että nyt tehdään rutiinitöitä. Tahti on ripeä, kosketus on napakka ja hiukan kovaotteinen. Potilas aistii, että hoitaja on levoton ja, jonka ajatukset ovat jossain muualla.