Tositarina osastolta: potilas makaa sängyssä sairastuneena. Hoitaja tulee luokse ja vilkaisee silmiin. Hoitajan kehonkieli kertoo, että nyt tehdään rutiinitöitä. Tahti on ripeä, kosketus on napakka ja hiukan kovaotteinen. Potilas aistii, että hoitaja on levoton ja, jonka ajatukset ovat jossain muualla.
Mitä itse kokisit, jos olisit tämä potilas? Kohdataanko sinut arvokkaana itsenäsi? Kohdataanko mahdolliset kipusi ja sairauteen liittyvät pelkosi? Lisäisikö tämä kohtaaminen parantumistasi?
Mihin tämä johtaa? Potilaalle tulee valtava tunteiden painolasti, jonka hän pitää sisällään. Häntä ei ”nähdä” ja hän on täysin yksin kaikkien tuntemusten ja tunteiden kanssa. Tuntemukset patoutuvat ja avautuvat jossain vaiheessa ja potilas alkaa itkemään. Hoitajat eivät tiedä mitä tehdä ja soittavat apua psykiatrian osastolta.
Paikalle tullut uusi henkilö istuu rauhallisesti potilaan viereen, tarjoaa nenäliinaa ja kuuntelee. Kuuntelee kaikkia niitä patoutuneita tunteita ja sitä pelkoa mikä potilaalla on. Tunteet todetaan ääneen, jolloin ne tehdään näkyviksi. Itku loppuu vähitellen ja potilaalle tulee parempi olo.
Mitä tapahtui? Potilas kohdattiin läsnäolevasti ja häntä kuunneltiin. Lisäksi hänen tunteensa kohdattiin aidosti ja rehellisesti.
Miten voit välttää tällaisen tilanteen, kun itse kohtaat potilaan
- Uskalla kohdata potilas sellaisena, täydellisen kokonaisena kuin hän sillä hetkellä on kaikkine tunteineen, ajatuksineen ja tuntemuksineen.
- Katso potilasta lempeästi ja myötätuntoisesti silmiin. Näe hänet ihmisenä, joka tarvitsee apua.
- Vaikka olet vain hetken asiakkaan kanssa, niin pysähdy hänen luokseen ja osoita, että olet häntä varten. Joskus vain lempeä katse voi riittää, joka luo potilaalle turvallisen olon.
- Kun kosketat potilasta, niin tee se lempeästi koskettaen.
- Jos potilas alkaa puhua tunteista, niin kuuntele ja toista kuulemasi sen jälkeen käyttäen potilaan sanoja esim. kerroit, että pelkäät… Voit sanoa lisäksi, että tunteesi ovat normaaleja ja totta tässä tilanteessasi. Tällöin potilaan tunteet tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi.
- Hymyile potilaalle rohkaisevasti.
Tällainen kohtaaminen auttaa potilasta parantumaan. Lisäksi tällainen toimintatapa tuo itsellesi energiaa, koska sinun ei tarvitse vältellä mitään. Voit tehdä työtä kevyesti ja lempeydellä, joka vaikuttaa sekä itseesi, että potilaisiisi.