Eilen illalla, kun kello lähestyi puolta yötä, kotiin kantautui yllättävä ääni, ovikello soi. Ensimmäinen ajatus oli, että jollain täytyy olla todella hätä, kun näin myöhään häiritsee. Oven takana seisoi yli 90v naapurin rouva yöpaita päällä sekaisen oloisena ja peloissaan.
Silloin täytyi tosissaan miettiä, että mitä nyt tehdään.
Otin kännykän mukaan ja ohjasin rouvan takaisin omaan kotiin. Aloin selvittämään turvarannekkeen kautta, että kuka häntä voisi auttaa. Sain rouvan vähän rauhoittumaan ja istumaan aloilleen. Lopulta soitin hätäkeskukseen ja sieltä luvattiin tulla paikalle.
Siinä ambulanssia odotellessa tajusin, että nyt ei ole mitään muuta hetkeä kuin tämä. Nyt olen läsnä rouvalle ja itselleni ja tälle tilanteelle.
Rouva istui nojatuolissa ja minä pelkkä kylpytakki päällä lattialla hänen vieressään. Otin kädestä kiinni ja silitin. Aina, kun rouvan puhe tai olemus vetäytyi uudelleen pelkoon, niin lisäsin silitystä ja sanoin, että nyt tässä hetkessä olet turvassa. Ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin juuri nyt. Minä olen tässä sinua varten. Sinulle on apua tulossa. Sinun ei tarvitse olla yksin.
Rouvan selkeyden hetkinä meillä oli hyviä keskusteluja elämästä, lähimmäisen rakkaudesta, suojelusenkeleistä ja kuolemasta. Se oli kaunis kohtaaminen. Tuli olo, että näin meidän oli tarkoitettu vielä kohtaavan tässä elämässä.
En tiedä muistaako rouva mitään illan kulusta, mutta minä ainakin muistan. Kohtaaminen muutti omaa perspektiiviäni rajallista elämää kohtaan. Se muistutti siitä, mikä on lopulta tärkeää tässä elämässä: läsnäolo, yhteys toisiin ihmisiin ja yksinkertaiset teot, kuten kädestä pitäminen hädän hetkellä ja rauhoittavat sanat .
En jakanut tätä sen vuoksi, että vau mitä tein, koska kuka tahansa olisi varmasti auttanut hädässä olevaa. Jaoin tämän sen vuoksi, että jospa tämä herättäisi ajattelemaan miten voimme olla toisiamme varten ja miten suuri merkitys kohtaamisessa läsnäololla, hyväksynnällä ja rakkaudella meille kaikille on.
Lopulta kaikki on paljon yksinkertaisempaa, kun miltä meistä tuntuu ja teemme itse elämästämme paljon monimutkaisempaa.
MITÄ OPIMME TÄSTÄ?
* Läsnäolo on voimakas työkalu: Kun olemme tilanteessa läsnä itsellemme ja toisillemme, voimme tarjota tukea ja lohtua myös vaikeimmissa haasteissa.
* Yksinkertaiset teot merkitsevät paljon: Pieni ele, kuten käden pitäminen, rauhoittavat sanat tai ystävällinen lempeä katse, voivat tehdä suuren eron.
* Elämä on nyt: Emme voi muuttaa menneitä emmekä ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten elämme tätä hetkeä.
* Yhteys toisiin ihmisiin rikastuttaa elämää: Ihmissuhteet ja kohtaamiset antavat elämällemme merkityksen.
MITEN SINÄ VOIT OLLA LÄSNÄ TOISELLE NIIN, ETTÄ MYÖS SINÄ ITSE VOIMAUDUT?
* Maadottaudu: Tunne alusta allasi. Voit hengittää pitkiä lempeitä hengityksiä itsellesi joko jalkapohjista päähän tai toisinpäin.
* Asettaudu omaan kehoon: Tunne oma kehosi ja ole sen kautta hetkessä läsnä.
* Kuuntele: Anna toisen ihmisen puhua loppuun ilman keskeytyksiä.
* Ole myötätuntoinen: Kysy sydämeltäsi mitä tämä toinen ihminen tarvitsee juuri nyt? Ja toimi sen mukaan. Ja kysy sama kysymys myös itseltäsi juuri siinä hetkessä.
* Vahvista: Kerro toiselle, että hän on tärkeä ja että välität hänestä. Olet tässä hetkessä häntä varten.
* Ole läsnä: Keskity vuorovaikutukseen ja omassa sydämessä olemiseen.
ALOITA TIETOINEN MUUTOS JO TÄNÄÄN!
ILMOITTAUDU MUKAAN mindfulness tunnetaitovalmentajakoulutukseen, jossa kehitetään juuri näitä taitoja aloittaen itsestä ja vähitellen laajentaen taitojen ohjaamista muille.
Pienillä teoilla voimme tehdä maailmasta paremman paikan. Ole läsnä,
ole ystävällinen ja ole avoin kohtaamisille.
#läsnäolo #empatia #myötätunto #yhteys #inhimillisyys #elämä #hyväteko #rakkaus