Mindfulness tunnetaitovalmentajakoulutuksessa mukana olleeseen lastentarhanopettajaan kolahti myötätunto itseä ja toisia kohtaan. Lapsia ohjatessaan, hän otti avukseen myötätuntoisen katseen. Jo ennen tilannetta hän avasi sydämensä ja ajatteli myönteisiä asioita lapsista. Hän pyrki näkemään kaikki lapset hyvässä loisteessa ja samanarvoisina, myös ne ”rasavillit ja hankalat” lapset.

Opettaja kertoi tarkemmin tilanteesta, jossa istuttiin ringissä lattialla. Lapset olivat vilkkaita ja kaikki halusivat puhua yhtä aikaa. Opettaja huomasi, että pelkällä lämpimällä katsella hän pystyi hiljentämään lapsia. Hän nyökkäsi ystävällisesti ja sanoi lempeällä äänellä lapsen nimen ja jokainen sai vuorollaan kertoa tarinansa. Hän piti katseen vakaasti suunnattuna lapseen, jolloin toisten lasten tarve puhua yhtä aikaa vaimeni.

Mikä tilanteessa muuttui? Opettaja tunsi levollisuutta ja rauhallisuutta. Hän viestitti ympärilleen hyväksyntää ja lempeyttä, joka rauhoitti samalla lapsia. Hetkestä tuli arvokas, jonka opettaja muistaa varmasti kauan. Samalla opettaja tunsi itse saavansa energiaa.

Opettaja kertoi huomanneensa, että myötätuntoinen katse on uskomaton työkalu lasten kanssa. Sillä saa raivoavan lapsen rauhoittumaan ja kuuntelemaan, kiukku sulaa pois ja lapsi voi ilmaista surunsa ja itkunsa ilman raivoa.

Tätä samaa myötätuntoista katsetta me tarvitsemme työelämässä, olipa kyse lapsista, nuorista tai aikuisista. Vuorovaikutus syvenee ja hetkeen tulee arvokkuutta. Kaikki me haluamme hyväksyntää ja tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Mieti miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos joku katsoisi sinua myötätuntoisella katseella ja pysähtyisi hetkeen.

Kun seuraavan kerran tapaat oman asiakkaasi, niin muista myötätuntoinen katse ja herkisty sille mitä se tuo tullessaan.