Mindfulness tunnetaitovalmentajakoulutukseen kuuluu välitehtäviä ja tässä yhden opiskelijan, joka toimii lasten psykiatrina, pysähtyminen arvokkaaseen hetkeen oman lapsen kanssa.

Usein kahden pienen lapsen kanssa ja kotia hoitaessa arjessa tulee monenlaisia keskeytyksiä ja tarpeita niin, että vaikka kuinka haluaisi, ei keskeytyksetöntä ja rauhallista yhdessäolon aikaa pitkäkestoisesti ole helppo löytää. Tämä kerta oli kuitenkin erilainen.

Olin kaksin kotona 12 kk ikäisen poikamme kanssa. Poikani ei luonnollisestikaan vielä kommunikoi puheella, joten vuorovaikutus hänen kanssaan on paljolti hänen ilmeidensä, eleidensä ja kehon kielen ymmärtämistä ja yhteiseen ”säveleen” virittäytymistä. Olin puuhaamassa kotitöitä ja poika leikki yksin (kuitenkin tyytyväisenä) lattialla, kunnes päätin että annan muiden kotihommieni olla ja keskityn vain ja ainoastaan olemaan hänen kanssaan läsnä.

Virittäydyn hänen viesteilleen, tarpeilleen ja toiveilleen, juuri siinä hetkessä eläen ja tunnustellen kaikilla aisteillani mitä yhteinen hetkemme tuo tullessaan. Kokemuksesta tuli ihana! Vaikka sanallista kommunikaatiota pystyin käyttämään vain minä, tuona yhteisenä hetkenä saatoimme jakaa yhteistä iloa, läsnäoloa ja ajattomuutta.

Pienenkin lapsen viestejä ja aloitteita on tärkeä kuulla siinä hetkessä ja mielestäni tuolla hetkellä onnistuin siinä hyvin. Poikani selvästi nautti kun sai varauksetta kaiken huomioni ja olin pitkän aikaa vain hänelle läsnä. Itsellekin jäi todella pitkäksi aikaa todella hyvä mieli ja myös kehollisesti hyvä olo.