”Äiti, mä myöhästyn kokeesta!”. Huomasin vastaavani, että voin heittää pojan autolla koululle. ”Sun aivot tarvii ravintoa, että ne on skarpit”, ja otin banaanin ja vesipullon autoon mukaan ja jäin odottelemaan poikaa.

Sieltä se tuli kyytiin osa vaatteista kainalossa. Puettuaan poika sanoi stressaantuneena, että luuli kokeen alkavavan vasta puolen tunnin päästä. Kuulin sanovani, että se tilanne on jo mennyttä ja se ajatus on jo mennyttä ja nyt tällä hetkellä istut autossa matkalla kouluun. Tiedätkö, mikä erottaa hyvän ja huonon keskittyjän, on juuri se ero, että hyvä keskittyjä pystyy päästämään irti menneestä ja keskittymään tähän hetkeen. Nyt on tämä hetki. Keskity uloshengitykseen ja omaan kehoon hetkeksi, niin se saa sinut tähän hetkeen.

Pienen hetken jälkeen poika kaivoi vihon laukusta ja alkoi kertaamaan koealuetta. Olin hiljaa ja suljin radion.

Vähän ajan kuluttua huomasin, että sisälläni kiehui ja poreili ja huomasin, että pojan jännittyneisyys alkoi siirtyä minuun. Rauhoitin itseni keskittymällä koko kehon hengittämiseen. Vain sillä tavoin pystyin auttamaan poikaa parhaiten. Koska hänen tunnetilansa siirtyi minuun, niin myös minun tunnetilani siirtyy häneen.

Poika laittoi vihon takaisin laukkuun ja sanoi ettei tiedä yhtään miten koe tulee menemään. Toistin hänelle hänen kokemuksensa ettei hän tiedä yhtään miten koe tulee menemään. Sanoin lisäksi, että nyt on pääasia, että keskityt tähän hetkeen, keskityt rauhoittumaan, jolloin aivosi voivat toimia kaikkein parhaiten. Kysyin, että miten pystyt auttamaan parhaiten itseäsi tässä tilanteessa? Kaikki keskittyminen nyt rauhallisesti kokeeseen. On vain tämä hetki. Koe tulee menemään niin kuin se menee. Tsemppiä!

Ja poika oli poissa. Jäljellä oli kevyt deodorantin tuoksu ja jalkatilaan unohtuneet nahkahanskat.

Tätä mindfulnessasenne on käytännössä:
Irti päästäminen. Poika päästi ajatuksesta irti, että meinasi myöhästyä.
Ponnistelemattomuus. Poika rauhoittui vähitellen sekä hellittämällä stressaavasta ajatuskaaviosta että keskittymällä hetkeen.
Arvostelemattomuus. En tuominnut millään tavoin poikaa ja tilannetta, vaan autoin parhaani mukaan lempeästi.
Luottamus. Pojalla on ajatus, koe tulee menemään niin kuin se menee. Valmistautumistyö on nyt tehty. Luotin itse hetkeen ja tietoiseen läsnäoloon. Omalla rauhallisella olemuksellani pystyin vaikuttamaan tilanteeseen.
Hyväksyminen. Poika tekee parhaansa. Tämä hetki on nyt tässä. Hyväksyin pojan kokemuksen kertaamalla ääneen, mitä hän oli sanonut.
Kärsivällisyys. ”Sinulla on 7 minuuttia aikaa ja ehdimme hyvin koululle.” Kärsivällisyys koko hetkeä kohtaan.
Aloittelijan mieli. En ole ollut juuri tässä tilanteessa aikaisemmin. Lempeä ja rauhallinen tunne, että katsotaan miten tämä tilanne etenee.

Mindfulnessasenne kehittyy mindfulnessharjoituksissa ollemisessa vähitellen. Oma kuuden vuoden harjoittaminen on siirtynyt vähitellen arkeen pieniin hetkiin. Välillä hetket menevät paremmin ja välillä huonommin. Pääasia kuitenkin, että huomaa tapahtuvan kehitystä ja voi iloita onnistumisista 🙂