Onnellisuusharjoitus: Mikrokohtaamisten ajattelu

Micromoments of love – lisää onnellisuutta. Positiivisen psykologian professori Barbara Fredrickson puhui mikrokohtaamisten puolesta jonkin aikaa sitten. Barbaran mukaan love, rakkaus, ei kohdistu ainoastaan läheisiä ihmisiä kohtaan vaan myös muita kohtaan. Rakkautta on aina meissä olemassa ja voimme tuntea sitä milloin tahansa.

”Rakkaudellinen mikrokohtaaminen” voi tapahtua kenen kanssa tahansa missä tahansa. Kohtaaminen voi olla lyhyt esim. katse tai muutama sana tai pidempi, eikä ole merkitystä onko kohtaaminen ennestään tutun vai meille neutraalin henkilön kanssa. Mikrokohtaamisella on voimakas vaikutus onnellisuuden kokemiseen.

Mielestäni parhaimpia asioita ovat sellaiset, jotka voi siirtää suoraan arkeen ja sen vuoksi mieleen jäi itämään konkreettinen onnellisuusharjoitus, josta Barbara puhui.

onnellisuusharjoitus

Tutkimusten mukaan tämän harjoituksen toistaminen 4-5 viikon ajan vahvistaa vagushermon toimintaa. Vagushermolla on suora yhteys terveyteen ja hyvinvointiin, sillä se osallistuu mm. hengityksen ja sykkeen alentamiseen.

Harjoitusta sanotaan kiitollisuusharjoitusta voimakkaammaksi. Kiitollisuusharjoitus saa aikaan tietoista myönteisten tunteiden lisääntymistä, mutta tämä harjoitus on tuottanut ainakin minulle jotain uutta, jota en pysty kunnolla sanoittamaan, mutta koitan silti.

Päätin tehdä harjoituksen kesälomalla, jolloin tunsin olevani muutenkin rentoutunut ja huomasin kiinnittäväni eri tavoin huomiota muihin ihmisiin. Kohtaamiset, joita iltaisin mietin, oli yleensä läheisten, kaupassa, kadulla tai lenkkipolulla kohtaamien ihmisten kanssa.

Ensin en huomannut mitään muutosta ja epäilin jo teenkö harjoituksen väärin ja miksi tästä harjoituksesta puhutaan niin paljon. Kun olin tehnyt harjoitusta muutaman viikon, huomasin, että jo kohtaamisen aikana mietin kohtaamisen syvyyttä ja mietin miten voisin itse tehdä siitä meille molemmille laadukkaan. Aloin katsomaan ihmisiä vähitellen eri tavoin, jotenkin lempeämmin, ja kiinnittää huomiota yksittäisiin katseisiin. Vähitellen tulin herkäksi huomaamaan myös huonoja kohtaamisia, joissa toinen käänsi katseen pois tai tunsin miten olin ”yksi muiden joukossa” asiakastilanteessa.

Väliin sattui myös harvinainen yksinäinen viikko. Perheen ollessa reissussa, huomasin, että kotitoimistopäivänä en kohtaa ketään. Laskin silloin kohtaamiseksi myös puhelut, joiden arvo nousi mielessäni. En tiedä johtuiko tästä harjoituksesta, että koin tuolla viikolla todella voimakasta yksinäisyyttä ja aloin tietoisesti hakeutumaan enemmän muiden seuraan.

Tutkimusten mukaan pelkästään kohtaamisten ajattelu ei tuo terveysvaikutuksia, jos se jää vain ajatustasolle. Terveysvaikutukset vaativat myönteisen tunteen kehollisen tai merkityksellisyyden kokemuksen. Harjoitusta tehdessä en kiinnittänyt huomiota keholliseen tuntemukseen, vaan sen vaikutus perustuu selvästi voimakkaaseen itse annettuun merkityksellisyyden kokemukseen.

Kannattaa antaa micromoments of love-harjoitukselle mahdollisuus.

Suosittelen!

Jaa kirjoitus ystävillesi, jos pidit siitäShare on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin